Niin, mitä vanhemmaksi tulen, sitä vastenmielisemmältä on kulutuksen ympärillä pyörivä yhteiskunta ja elämänmeno alkanut tuntumaan. Sikäli ristiriitaista, koska itsekin nautin jossain määrin shoppailusta, ja tykkään kaikesta kauniista ympärilläni. Olen kuitenkin radikaalisti muuttanut ostokäyttäytymistäni viimeisten parin vuoden aikana, ja aina kun vain mahdollista ostan tarvitsemani tavarat käytettyinä. Pyrin myös panostamaan laatuun, koska tällöin tavara on käytettynäkin hyväkuntoista, ja usein myös esim. lastenvaatteissa kierrätän tavarat vielä itsekin eteenpäin. Tämä ei kovin heikkolaatuisilla vaatteilla onnistu.
On myös mukavaa, että tavaroilla on historia. Tämä etenkin sisustukseen liittyen, harmillista kyllä mieheni maku on modernimpi kuin minun, enkä voi toteuttaa tätä haavettani ihan siinä mittakaavassa kuin haluaisin. Joka tapauksessa en edes oikein pysty ajattelemaan sitä kaikkea tavaramäärää, joka maailmanlaajuisesti jatkuvasti valmistetaan. Ahdistaa. Käyttökelpoista, ehjää kamaa on nurkat kaikilla tursullaan, mutta silti vaan mennään kauppaan ja ostetaan uutta. Niinku siis ihan oikeesti. :)
Lisäksi jokaisen nykyihmisen pitäisi löytää sisältään se Saalistaja, joka kirpparilla tai huutokaupassa upeita löytöjä tehtyään meinaa haljeta onnesta. Sitä euforiaa lähellekään ei pääse jollain alennusmyyntilöydöllä. Second hand -napakympeissä on jotain ihan erityistä.
Tästä aiheesta lisää tuonnempana, nyt Muori Pippurille iltapuurot!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti